Liikematkustaja kohtaa erilaisia riskejä kuin toimistotyöntekijä, ja liikematkustajan turvallisuusneuvonta yrityksessä on noussut esiin erityisesti kansainvälistä kauppaa käyvissä pk-yrityksissä. Kun myyntijohtaja lähtee neuvottelumatkalle Lagosiin tai tuotantopäällikkö tarkastuskäynnille alihankkijalle Kiinaan, yrityksen vastuu ei pääty lentokentän porteille.
Miksi liikematkustajan turvallisuus on eri asia kuin toimiston vartiointi
Suomalaisessa toimistossa turvallisuus rakentuu pitkälti kulunvalvonnan, kameravalvonnan ja mahdollisen paikallisvartioinnin varaan. Matkalla työntekijä on yksin, tuntemattomassa ympäristössä, ilman totuttua tukiverkkoa.
Pohjoismainen alhainen rikollisuustaso saa monen suomalaisyrittäjän aliarvioimaan riskit kohdemaassa. Etelä-Amerikassa, osissa Afrikkaa ja tietyillä Lähi-idän alueilla katurikollisuus, sieppausriski ja korruptioon liittyvät tilanteet ovat aivan eri luokkaa kuin Helsingissä tai Tampereella. Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajan huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta myös työmatkalla, ei vain kotimaan toimipisteessä – tämä unohtuu yllättävän usein.
Riskiarviointi ennen matkaa – mistä liikkeelle
Ammattilainen aloittaa aina kohdemaan ja -kaupungin riskiarvioinnilla, ei pakkauslistalla. Käytännössä tämä tarkoittaa ulkoministeriön matkustustiedotteiden läpikäyntiä, kohdeorganisaation taustaselvitystä ja matkareitin tarkistusta – onko lentokentältä hotelliin turvallinen ja tunnettu kuljetusreitti, vai joudutaanko ajamaan riskialueen läpi pimeällä.
Yritykset, joilla on säännöllistä matkustusta riskimaihin, teettävät usein laajemman yrityksen riskiarvioinnin, johon liikematkustuksen osuus kytketään osaksi kokonaisturvallisuutta. Tämä on järkevämpää kuin irrallinen ”matkaohje”, koska sama riskiarviointi kattaa myös tietoturvan, avainhenkilöiden suojan ja kriisiviestinnän.
Käytännön esimerkki: teollisuusyritys, jonka hankintapäällikkö matkusti kolme kertaa vuodessa tehdaskäynneille Etelä-Afrikkaan, huomasi riskiarvioinnin yhteydessä, ettei kukaan yrityksessä tiennyt, kuka ottaa yhteyttä paikalliseen suurlähetystöön hätätilanteessa. Tämä korjattiin yhdellä sivulla olevalla kriisiohjeella – ei kalliilla konsultilla, vaan puolen päivän työllä.
Mitä turvallisuusneuvontaan kuuluu käytännössä
Toimiva liikematkustajan turvallisuusneuvonta ei ole 40-sivuinen ohjekirja, jota kukaan ei lue lentokoneessa. Se on lyhyt, kohdemaakohtainen briiffi, joka käydään läpi ennen matkaa 15–30 minuutissa.
Sisältö kannattaa jakaa kolmeen osaan:
Ennen matkaa: kohdemaan riskitaso, tarvittavat rokotukset, hätänumerot, matkavakuutuksen kattavuus ja yhteyshenkilö kotimaassa.
Matkan aikana: hotellivalinnan periaatteet (ei alempaa kuin 3. kerros, mutta ei liian ylhäällä palotikkaiden ulottumattomiin), arvokkaiden esineiden käsittely, liikkuminen iltaisin, sekä milloin käyttää tilattua kuljetusta paikallisen taksin sijaan.
Poikkeustilanteessa: kenelle soitetaan ensin, mitä tehdään jos matkatavarat tai puhelin katoavat, ja miten toimitaan jos kohdataan ryöstö tai muu väkivallan uhka.
Suomessa hätätilanteissa numero on aina 112, mutta ulkomailla tätä ei voi käyttää – siksi kohdemaan hätänumerot ja suurlähetystön yhteystiedot kuuluvat jokaiseen briiffiin.
Milloin tarvitaan enemmän kuin neuvontaa – henkilöturva ja saattaja
Tavallinen liikematkustaja pärjää hyvällä ennakkovalmistelulla ja terveellä maalaisjärjellä. Tilanne muuttuu, kun matkalla on julkisuuden henkilö, korkean profiilin neuvottelija tai kun kohdemaassa on käynnissä levottomuuksia.
Näissä tapauksissa yritykset turvautuvat henkilöturvaan ja henkivartijapalveluihin. On tärkeää muistaa, että Suomessa henkivartijana toimiminen edellyttää voimassa olevaa vartijakorttia ja työnantajan toimilupaa Poliisihallitukselta – sama koskee ulkomailla toimivia suomalaisia turvallisuusyrityksiä, jotka usein alihankkivat paikallisen, kohdemaan lainsäädäntöä tuntevan henkilöturvatiimin. Yksityishenkilö ei voi ”palkata vartijaa mukaan” ilman että palveluntarjoajalla on asianmukainen lupa – tämä on yleinen väärinkäsitys.
Yleisimmät virheet yritysten matkustusturvallisuudessa
Kolme virhettä toistuu yrityksestä toiseen. Ensimmäinen on se, että turvallisuusohje on olemassa vain intranetissä, eikä kukaan käy sitä läpi ennen matkaa – ohje on hyvä vain jos se luetaan.
Toinen virhe on kohdemaan riskitason arviointi kerran ja sen jättäminen päivittämättä. Poliittinen tilanne voi muuttua kuukausissa, ja vuoden vanha riskiarvio saattaa antaa väärän turvallisuuden tunteen.
Kolmas, ja ehkä yleisin: yritys keskittyy fyysiseen turvallisuuteen mutta unohtaa tietoturvan. Liikematkustaja kantaa mukanaan kannettavaa tietokonetta, yrityspuhelinta ja usein pääsyä pilvipalveluihin – julkinen wifi lentokentällä tai hotellissa on tyypillinen hyökkäysreitti. Tämä osa-alue kannattaa liittää osaksi laajempaa kyberturvallisuuden suunnittelua, ei jättää sitä irralliseksi mainuseksi ohjeeksi.
UKK – usein kysyttyä liikematkustajan turvallisuudesta
Onko yritys vastuussa työntekijän turvallisuudesta ulkomaanmatkalla?
Kyllä. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan arvioimaan ja hallitsemaan työhön liittyviä riskejä myös silloin, kun työ tehdään matkalla tai ulkomailla. Käytännössä tämä tarkoittaa riskiarviointia, ohjeistusta ja tarvittaessa vakuutusturvan varmistamista ennen matkaa.
Riittääkö tavalliselle liikematkustajalle pelkkä matkavakuutus?
Ei aina. Matkavakuutus kattaa sairauden ja tapaturman, mutta ei korvaa turvallisuusriskien ennaltaehkäisyä. Korkean riskin kohdemaissa tarvitaan lisäksi ajantasainen riskiarvio, selkeä kriisiohje ja joskus paikallinen kuljetus- tai henkilöturvapalvelu.
Milloin kannattaa käyttää ulkopuolista turvallisuusasiantuntijaa oman HR:n sijaan?
Kun matkustus kohdistuu tunnetusti riskialttiille alueille, kun matkustaja on avainhenkilö tai julkisuuden henkilö, tai kun yrityksellä ei ole omaa osaamista kohdemaan turvallisuustilanteen arviointiin. Tällöin ulkopuolinen turvallisuuskonsultti tuo ajantasaisen tilannekuvan, jota HR-osasto ei yksin pysty ylläpitämään.
Yhteenveto
Liikematkustajan turvallisuusneuvonta ei vaadi kallista järjestelmää, vaan systemaattista ennakkotyötä: kohdemaan riskiarvio, lyhyt ja konkreettinen briiffi ennen matkaa, sekä selkeä toimintamalli poikkeustilanteisiin. Suurin osa vahingoista syntyy ei siitä, että turvallisuuspalvelua ei ole saatavilla, vaan siitä, että olemassa olevaa tietoa ei ole käyty läpi ajoissa. Yritys, joka ottaa matkustusturvallisuuden osaksi laajempaa turvallisuuskonsultointia, säästää sekä rahaa että hermoja siinä vaiheessa kun jotain todella sattuu.