Turvallisuuspalvelujen vertailu kannattaa aloittaa omasta kohteesta, ei yritysten esitteistä. Taloyhtiön hallitus, yrittäjä tai tapahtumajärjestäjä saa vertailukelpoiset tarjoukset vasta, kun tietää, mitä oikeasti tarvitsee suojata ja miksi. Tämä artikkeli näyttää, miten vertailla turvallisuuspalveluja järjestelmällisesti: mitä tarkistaa luvista, miten hinnat avataan ja missä kohdassa sopimusta valinta tavallisesti menee pieleen.
Hyöty on suora. Kun tarpeet on kirjattu etukäteen, tarjoukset voi asettaa rinnakkain. Silloin vartiointiliikkeet kilpailevat samasta asiasta eivätkä eri tulkinnoista.
Aloita kohteen tarpeista, ei hinnasta
Ammattilainen aloittaa kevyestä riskiarvioinnista. Mitkä ovat kohteen heikoimmat kohdat, mihin aikaan vahingot tyypillisesti sattuvat ja mitä menetys maksaisi? Kerrostalon pihan polkupyörävarkaudet, varastohallin yölliset murrot ja ravintolan sulkemisajan järjestyshäiriöt vaativat kukin aivan erilaisen ratkaisun.
Tarpeesta riippuu palvelumuoto. Paikallisvartiointi eli kohdevartiointi tarkoittaa, että vartija on paikalla koko vuoron ajan. Sitä käytetään esimerkiksi kauppakeskuksissa, sairaaloissa ja suurissa teollisuuskohteissa. Piirivartiointi on reitin varrella tehtäviä tarkastuskäyntejä, esimerkiksi 2-4 käyntiä yössä. Hälytysvartiointi taas tarkoittaa, että hälytyspartio lähtee liikkeelle, kun murtohälytys tai muu hälytys tulee valvomoon.
Tyypillinen esimerkki on 40 asunnon taloyhtiö Tampereella. Kellarivarastoihin on murtauduttu kahdesti talven aikana. Hallitus pyytää ensin tarjouksen yövartioinnista, mutta lopulta ongelman ratkaisee usein halvempi yhdistelmä: ovien lukituksen parantaminen, kellarikäytävään liiketunnistin, hälytysliitäntä valvomoon ja hälytysvartiointi kertahälytyshinnalla.
Kannattaa myös erottaa tuote palvelusta. Hälytysjärjestelmän laitteet hankitaan hälytysjärjestelmäliikkeistä, lukot lukkoliikkeistä ja sammuttimet sammutinhuoltoyrityksiltä. Turvallisuuspalvelu on näiden päälle ostettava palvelu: valvomo, joka vastaanottaa hälytykset, ja vartija, joka lähtee paikalle.
Lupien ja pätevyyksien tarkistus
Ennen kuin hinnoista edes puhutaan, tarkistetaan laillisuus. Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) edellyttää, että vartioimisliikettä harjoittavalla yrityksellä on Poliisihallituksen myöntämä elinkeinolupa. Luvan voimassaolon voi tarkistaa poliisilta, ja vakavasti otettava toimija kertoo luvan tiedot pyytämättä.
Jokaisella vartijalla pitää olla poliisin hyväksyntä ja voimassa oleva vartijakortti. Vartijan peruskoulutuksen laajuus on 100 tuntia, ja hyväksyntä on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Järjestyksenvalvojalla on oma, kevyempi peruskoulutuksensa ja oma korttinsa. Tapahtumajärjestäjälle ero on tärkeä: järjestyksenvalvojan toimivalta koskee vain sitä yleisötilaisuutta tai aluetta, johon hänet on asetettu. Vartijan oikeudet ovat erilaiset, eikä kumpikaan voi käyttää poliisin valtuuksia.
Kysy tarjousvaiheessa myös, kuuluuko yritys Suomen Vartioliikkeitten Liittoon (SVL). Jäsenyys ei takaa laatua, mutta se kertoo sitoutumisesta alan yhteisiin pelisääntöihin ja työehtosopimukseen.
Näin vertailet turvallisuuspalveluja tarjousten perusteella
Vertailu onnistuu vain, jos jokainen yritys saa saman lähtötiedon. Hyvässä turvallisuuspalvelun tarjouspyynnössä kerrotaan kohteen koko, käyttöajat, nykyiset järjestelmät, toteutuneet vahingot ja toivottu palvelutaso. Pyydä tarjous ainakin kolmelta toimijalta. Mukaan kannattaa ottaa yksi suuri valtakunnallinen yritys, kuten Securitas tai Avarn Security, ja 1-2 paikallista vartiointiliikettä.
Hinnat on avattava riveittäin. Vartijan tuntihinta on tavallisesti noin 35-55 €. Yö-, viikonloppu- ja pyhälisät voivat nostaa sitä tuntuvasti. Hälytyskäynti maksaa yleensä 60-150 € kerralta, ja piirivartioinnin kuukausihinta vaihtelee käyntimäärän mukaan muutamasta kymmenestä eurosta useisiin satoihin. Kysy aina, mitä yksittäinen hälytyskäynti maksaa yli sopimuksen kattaman määrän. Vuosittain se on usein suurin piilokulu.
Toinen ratkaiseva luku on vasteaika. Helsingissä, Espoossa ja muissa suurissa kaupungeissa luvattu vasteaika on usein 15-30 minuuttia. Pohjois-Suomessa ja haja-asutusalueilla 45-60 minuuttia on tavallista. Hälytyspalvelun vasteajoissa tärkeintä on se, onko luku keskiarvo vai sopimuksessa sitova enimmäisaika, ja mitä tapahtuu, jos se ylittyy.
Myytti: suurin toimija on aina turvallisin valinta
Yleinen oletus on, että valtakunnallinen yritys hoitaa minkä tahansa kohteen parhaiten. Isolla toimijalla on etunsa: oma valvomo, laaja partioverkosto ja kyky järjestää sijaisia nopeasti. Moni pieni kohde ostaa silti käytännössä saman palvelun, ja tärkeintä on se, missä lähin hälytyspartio on yöllä klo 3.
Esimerkiksi Kuusamossa tai Kiteellä paikallinen vartiointiliike voi olla perillä selvästi nopeammin kuin suuri toimija, jonka lähin auto on 80 kilometrin päässä. Toisaalta kauppakeskus tai sairaala hyötyy usein juuri ison yrityksen resursseista. Yksikään yritys ei ole paras kaikkialla.
Sama koskee Suomen yleistä turvallisuustasoa. Pohjoismaissa rikollisuus on matalampaa kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, minkä vuoksi palvelua mitoitetaan usein liian kevyeksi. Matala keskiarvo ei suojaa yksittäistä kohdetta, josta on jo kertynyt vahinkoja.
Yleisimmät virheet vertailussa
Samat kompastuskivet toistuvat taloyhtiöissä, yrityksissä ja tapahtumissa:
Vertaillaan pelkkää kuukausihintaa. Halvin perushinta voi tulla kalleimmaksi, jos jokainen hälytys laskutetaan erikseen ja virhehälytyksiä tulee kymmeniä vuodessa.
Sopimuksen irtisanomisehdot jäävät lukematta. Kolmen vuoden määräaikainen sopimus ilman suoritustasoon sidottua irtisanomisoikeutta on vaikea purkaa, vaikka palvelu ei toimisi.
Kameravalvonta lisätään ilman tietosuojasuunnittelua. Etävalvonta ja videoanalytiikka ovat tehokkaita, mutta GDPR ja kameravalvontaa koskevat säännökset vaativat näkyvät kameramerkit, rekisteriselosteen ja tarvittaessa työntekijöiden tiedottamisen. Ajantasaiset vaatimukset kannattaa tarkistaa Tietosuojavaltuutetun toimistosta.
Neljäs, harvemmin huomattu virhe on, ettei vakuutusyhtiöltä kysytä mitään etukäteen. Moni vakuutusyhtiö edellyttää yrityskohteilta valvottua murtohälytystä tai myöntää siitä alennusta vakuutusmaksuun. Vaatimukset kannattaa selvittää ennen tarjouspyyntöä.
Sopimus ratkaisee, miten palvelu toimii arjessa
Kun valinta on tehty, sopimukseen kirjataan kaikki, mitä tarjousvaiheessa luvattiin. Vartiointipalvelujen sopimuksen sisällössä on oltava ainakin palvelun kuvaus, vasteajat, hinnat lisineen, raportointitapa, avainten säilytys ja vastuunrajaus. Kokenut ostaja pyytää myös, että kuukausiraportista näkyvät käynnit kellonaikoineen. Silloin piirivartioinnin toteutuminen on todennettavissa.
Ensimmäinen arviointi kannattaa tehdä 3-6 kuukauden kuluttua aloituksesta. Silloin on jo dataa hälytysmääristä, vasteajoista ja poikkeamista. Lukemat näyttävät, mitoitettiinko palvelu oikein.
Muista lisäksi, ettei mikään vartiointisopimus korvaa viranomaisia. Väkivaltatilanteessa, tulipalossa tai muussa välittömässä vaarassa soitetaan aina ensin hätänumeroon 112.
UKK
Kuinka monta tarjousta turvallisuuspalvelusta kannattaa pyytää?
Yleensä 3-4 tarjousta riittää. Pienemmällä määrällä hintatasoa on vaikea arvioida, ja suuremmalla vertailu muuttuu raskaaksi ilman merkittävää lisähyötyä.
Miten tarkistan, että vartiointiliikkeellä on lupa toimia?
Vartioimisliikkeellä on oltava Poliisihallituksen myöntämä elinkeinolupa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (1085/2015) mukaisesti. Pyydä luvan tiedot tarjouksen yhteydessä ja tarkista ne poliisilta.
Kumpi on taloyhtiölle parempi, piirivartiointi vai hälytysvartiointi?
Se riippuu kohteesta. Hälytysvartiointi sopii, jos kiinteistössä on valvottu hälytysjärjestelmä. Piirivartiointi sopii, kun halutaan näkyvää läsnäoloa ja säännöllisiä tarkastuksia esimerkiksi ilkivallan ehkäisemiseksi. Monessa taloyhtiössä toimivin ratkaisu on näiden yhdistelmä.
Yhteenveto: oikea kumppani löytyy vertailukelpoisista tiedoista
Paras turvallisuuspalvelu on se, joka vastaa oman kohteen todellisiin riskeihin, toimii lain mukaan ja pitää lupauksensa myös yöllä. Kirjaa tarpeet ensin, tarkista luvat ja vartijakortit, avaa hinnat rivitasolle ja vaadi sitovat vasteajat. Kun nämä neljä asiaa ovat kunnossa, valinta suuren ja paikallisen toimijan välillä on helppo perustella hallitukselle, omistajille tai tilintarkastajalle.