Vartijan voimankäyttö ja kiinniotto-oikeus herättävät kysymyksiä aina, kun kaupassa, taloyhtiössä tai yrityksen tiloissa sattuu jotain, mikä vaatii vartijan väliintuloa. Kauppias haluaa tietää, saako vartija pidättää näpistäjän ovella. Taloyhtiön hallitus pohtii, voiko piirivartija poistaa porraskäytävään majoittuneen henkilön. Tämä artikkeli kertoo, mitä vartija saa tehdä, mihin hänen valtuutensa loppuvat ja mitä toimeksiantajan kannattaa vaatia omalta vartiointiliikkeeltään.
Rajat on hyvä tuntea etukäteen. Toimeksiantaja, joka tietää ne, osaa tilata oikean palvelun eikä odota vartijalta asioita, joihin tällä ei ole lupaa.
Vartijan toimivaltuuksien perusta: laki ja pakkokeinolaki
Vartijan oikeudet perustuvat lakiin yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015). Vartijalla ei ole poliisin valtuuksia. Hän toimii vartioimisalueella toimeksiantajan lukuun, ja hänen erityiset oikeutensa koskevat vain tätä aluetta ja sen välitöntä läheisyyttä.
Kiinniotto-oikeus ei ole vartijan oma erityisoikeus. Se perustuu pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 2 §:ään eli niin sanottuun jokamiehen kiinniotto-oikeuteen. Sen mukaan kuka tahansa saa ottaa kiinni verekseltään tai pakenemasta tavatun henkilön, jos rikoksesta voi seurata vankeutta. Sama oikeus koskee myös muutamia lieviä tekoja, kuten näpistystä, lievää pahoinpitelyä ja lievää vahingontekoa. Vartija eroaa tavallisesta kansalaisesta siinä, että hän saa tarkastaa kiinniotetun vaarallisten esineiden varalta ja on koulutettu tekemään kiinnioton turvallisesti.
Kiinniotettu on luovutettava viipymättä poliisille. Vartija ei kuulustele, ei pidä ihmistä takahuoneessa tuntikausia eikä päätä seuraamuksista. Ne kuuluvat viranomaisille.
Vartijan voimankäyttö käytännössä
Vartija saa käyttää voimakeinoja vain, jos ne ovat välttämättömiä ja puolustettavia. Arvioon vaikuttavat tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja tilanne kokonaisuutena. Voimankäytön rajoista säädetään rikoslain 4 luvussa, ja liiallinen voimankäyttö voi johtaa rikosvastuuseen, vaikka kiinniottoon olisi ollut peruste.
Kokenut vartija ratkaisee valtaosan tilanteista puhumalla. Selkeä käsky, oma sijoittuminen ja rauhallinen ääni riittävät useimmiten. Fyysinen ote tulee kuvaan vasta, kun henkilö tekee aktiivista vastarintaa tai yrittää paeta.
Voimankäyttövälineinä vartijalla voi olla esimerkiksi käsiraudat, teleskooppipatukka ja kaasusumutin. Ehtona on, että vartija on suorittanut niiden käyttöön vaadittavan koulutuksen ja pitää taitoaan yllä säännöllisellä kertauskoulutuksella. Ampuma-ase kuuluu vain erikseen määriteltyihin tehtäviin, kuten osaan arvokuljetuksista, ja vaatii omat lupansa ja ampumakokeensa.
Vakavassa uhkatilanteessa, kuten aseellisessa uhkassa, väkivallassa tai tulipalossa, vartija ja muut paikalla olevat soittavat aina hätänumeroon 112.
Kun kiinniotto-oikeutta ei ole
Pelkkä epäily ei riitä. Jos kassahenkilö ”on melko varma”, että asiakas otti jotain, mutta kukaan ei nähnyt tekoa, vartija ei voi ottaa ketään kiinni. Hän voi keskustella henkilön kanssa ja kirjata havainnot, ja kauppa voi tehdä rikosilmoituksen kameratallenteiden perusteella myöhemmin.
Kiinniotto-oikeus koskee tilannetta ”verekseltään tai pakenemasta”. Jos näpistäjä tunnistetaan seuraavalla viikolla, vartija ei saa ottaa häntä kiinni vanhasta teosta, vaan asia ohjataan poliisille.
Taloyhtiöissä tulee vastaan yleinen rajatapaus. Piirivartija löytää yöllä porraskäytävästä henkilön, joka ei asu talossa. Tämä ei ole kiinniottoperuste. Vartija voi kuitenkin poistaa hänet vartioimisalueelta, jos henkilöllä ei ole oikeutta oleskella siellä. Jos poistaminen kohtaa vastarintaa tai henkilö on selvästi vaaraksi, kutsutaan poliisi.
Vartija, järjestyksenvalvoja ja poliisi – erot valtuuksissa
Järjestyksenvalvojan toimivalta koskee yleisötilaisuutta, ravintolaa tai muuta aluetta, jolle hänet on asetettu. Hänellä on oikeus tehdä turvallisuustarkastus sisääntulossa ja poistaa häiriötä aiheuttava henkilö. Tiettyjen ehtojen täyttyessä hän voi myös ottaa henkilön kiinni. Vartijalla ei ole oikeutta yleiseen sisääntulotarkastukseen. Hän saa tarkastaa vain kiinniotetun.
Poliisilla on laajimmat valtuudet: henkilöllisyyden selvittäminen pakolla, kiinniotto epäilyn perusteella ja säilöönotto. Vartija ei voi vaatia henkilöllisyystodistusta. Hän voi pyytää sitä, mutta kieltäytymiseen ei liity seuraamusta vartijan taholta.
Yleisimmät virheet voimankäytössä ja toimeksiannoissa
Virheet syntyvät usein jo ennen kuin vartija on paikalla. Ne johtuvat siitä, että toimeksiantaja odottaa vartijalta väärää asiaa:
- Kaupan henkilökunta tekee kiinnioton itse ja kutsuu vartijan vasta paikalle, kun tilanne on jo eskaloitunut. Työntekijällä on sama jokamiehen oikeus, mutta ei koulutusta, ja loukkaantumisriski on suuri.
- Sopimukseen kirjataan ”puuttuminen kaikkiin häiriöihin” ilman, että määritellään vartioimisalue. Tällöin on epäselvää, missä vartijan erityiset oikeudet ylipäätään ovat voimassa.
- Näpistäjää pidetään takahuoneessa odottamassa ilman, että poliisille ilmoitetaan heti. Tämä voi täyttää laittoman vapaudenriiston tunnusmerkistön.
- Pakenevan perään juostaan kadulle ja liikenteeseen. Omaisuusrikos ei oikeuta vaarantamaan sivullisia.
Kokenut vartiointiliike käy nämä läpi jo sopimusvaiheessa. Tarkemmin sopimuksen kirjaamisesta kerrotaan artikkelissa vartiointipalvelujen sopimusten sisällöstä.
Myytti: ”Vartija ei saa koskea ihmiseen”
Moni uskoo, että vartija ei saa koskea kehenkään ja hänen tehtävänsä on vain soittaa poliisi. Tämä ei pidä paikkaansa. Vartija saa käyttää välttämättömiä voimakeinoja poistaessaan henkilön vartioimisalueelta, kiinniottotilanteessa ja vastarinnan murtamiseksi.
Myytille on kuitenkin syy. Hyvä vartija käyttää voimaa harvoin, koska tilanne ratkeaa yleensä ilman sitä. Esimerkiksi päivittäistavarakaupassa Tampereella tai Helsingissä valtaosa näpistyskiinniotoista hoidetaan ilman, että kukaan käyttää voimaa. Jokainen voimankäyttötilanne raportoidaan vartiointiliikkeelle, ja toimeksiantajan kannattaa pyytää näistä raportit säännöllisesti.
Jos kohteessa on paljon uhkaavia tilanteita, oman henkilökunnan koulutus on usein yhtä tärkeää kuin vartijan läsnäolo. Siitä lisää artikkelissa uhkaavan asiakkaan kohtaamisesta.
Mitä toimeksiantajan kannattaa vaatia
Ammattilainen aloittaa vartiointiliikkeen arvioinnin tarkistamalla, että yrityksellä on Poliisihallituksen myöntämä toimilupa ja vartijoilla voimassa oleva vartijakortti. Seuraavaksi selvitetään, millaisia voimankäyttövälineitä kohteessa kannetaan ja millainen kertauskoulutus niihin liittyy.
Kohdevartioinnissa sama vartija oppii tuntemaan kohteen ja sen asiakkaat, mikä vähentää voimankäytön tarvetta. Piirivartijan käynti kestää usein vain 5-15 minuuttia, joten hänen roolinsa on havainnoida ja reagoida eikä estää jokaista häiriötä. Erot on kuvattu tarkemmin artikkelissa kohdevartioinnista ja piirivartioinnista.
Jos vartijat käyttävät kehokameroita tai tilanteet tallentuvat kiinteistön valvontakameroihin, tallenteita käsitellään henkilötietoina. Tarkista ajantasaiset GDPR- ja kameravalvontavaatimukset Tietosuojavaltuutetun toimistosta.
UKK
Saako vartija ottaa kiinni näpistäjän?
Saa, jos henkilö tavataan teosta verekseltään tai pakenemasta. Kiinniotto perustuu pakkokeinolain jokamiehen kiinniotto-oikeuteen, ja kiinniotettu on luovutettava poliisille viipymättä.
Voiko vartija vaatia henkilöllisyystodistusta?
Ei voi. Vartija voi pyytää henkilöllisyyttä, mutta henkilöllisyyden selvittäminen pakolla kuuluu poliisille.
Mitä tapahtuu, jos vartija käyttää liikaa voimaa?
Liiallinen voimankäyttö voi johtaa rikosvastuuseen rikoslain perusteella. Lisäksi poliisi voi peruuttaa vartijan hyväksynnän, mikä käytännössä päättää työt alalla.
Voimankäytön rajat kannattaa sopia ennen ensimmäistä vuoroa
Vartijan voimankäyttö on tarkasti säänneltyä. Kiinniotto edellyttää, että henkilö tavataan teosta, voimakeinojen on oltava välttämättömiä ja kiinniotettu luovutetaan poliisille heti. Toimeksiantaja vähentää riskejä eniten, kun vartioimisalue määritellään sopimuksessa selvästi, oma henkilökunta koulutetaan pysymään sivussa ja voimankäyttöraportit käydään läpi vähintään 3-4 kertaa vuodessa.