Järjestyksenvalvojien määrä on yleisötilaisuuden järjestäjälle yksi suunnittelun hankalimmista kysymyksiä, oli kyse kylän kesätansseista, seurakunnan konsertista tai 15 000 hengen festivaalista. Liian pieni miehitys näkyy jonoina, ruuhkina ja hallitsemattomina tilanteina. Liian suuri taas syö budjetin. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten järjestyksenvalvojien määrä mitoitetaan yleisön koon ja tapahtuman riskien mukaan ja kuka siitä lopulta päättää.
Kuka päättää järjestyksenvalvojien määrästä?
Järjestäjä vastaa yleisötilaisuuden järjestyksestä ja turvallisuudesta. Kokoontumislain (530/1999) mukaan yleisötilaisuudesta tehdään ilmoitus poliisille vähintään viisi vuorokautta etukäteen. Ilmoituksessa kerrotaan muun muassa, kuinka monta järjestyksenvalvojaa tapahtumaan on varattu.
Poliisi voi määrätä järjestäjän asettamaan järjestyksenvalvojia tai lisäämään heidän määräänsä. Päätös tehdään tapauskohtaisesti, ja paikalliset poliisilaitokset painottavat asioita jonkin verran eri tavoin. Helsingin poliisi katsoo kantakaupungin tapahtumaa eri silmin kuin Lapin poliisilaitos syrjäkylän juhannustansseja.
Järjestyksenvalvojien toimintaa säätelee laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015). Järjestyksenvalvojana saa toimia vain poliisin hyväksymä, voimassa olevan järjestyksenvalvojakortin haltija. Peruskoulutus kestää 32 tuntia, ja kortti on voimassa viisi vuotta, minkä jälkeen se uusitaan 8 tunnin kertauskoulutuksella.
Yleinen myytti: laissa on tarkka kaava
Moni järjestäjä uskoo, että laissa lukee ”yksi järjestyksenvalvoja sataa henkeä kohden”. Niin ei ole. Mikään laki ei määrää kiinteää suhdelukua.
Suhdeluku 1/100 on käytännössä vakiintunut lähtötaso, josta mitoitus usein aloitetaan, mutta se on nyrkkisääntö eikä velvoite. Suurissa tapahtumissa suhde tyypillisesti harvenee, kun taas pienessä mutta riskialttiissa tapahtumassa sitä joudutaan tihentämään. Rauhallinen 3 000 hengen klassisen musiikin ulkoilmakonsertti voi toimia 15-20 järjestyksenvalvojalla. Saman kokoinen anniskelualueellinen rock-ilta voi vaatia 30-40.
Järjestyksenvalvojien määrä yleisön koon mukaan – suuntaa-antavat tasot
Alla olevat haarukat kuvaavat tyypillisiä lähtötasoja ilman erityisiä riskitekijöitä. Ne ovat suunnittelun pohja, eivät poliisin hyväksyntä.
Alle 200 henkeä: 1-3 järjestyksenvalvojaa. Kokonaan alkoholiton seurakunnan tai yhdistyksen tilaisuus voi joskus toimia ilman järjestyksenvalvojia, jos poliisi ei niitä edellytä.
200-1 000 henkeä: 3-10 järjestyksenvalvojaa. Tässä kokoluokassa myös pelastussuunnitelma voi tulla pakolliseksi, jos tapahtumassa käytetään esimerkiksi pyrotekniikkaa tai avotulta.
1 000-5 000 henkeä: 10-40 järjestyksenvalvojaa sekä nimetty vastaava järjestyksenvalvoja, joka ei itse ole kiinni portilla.
5 000-10 000 henkeä: 30-70 järjestyksenvalvojaa, ja yleensä mukana on myös ammattimainen tapahtumaturvallisuuden toimija, kuten Securitas, Avarn Security tai alueellinen vartiointiliike.
Yli 10 000 henkeä: mitoitus tehdään aina tarkan riskiarvion pohjalta. Pelastusasetuksen mukaan näin suuriin tapahtumiin laaditaan aina pelastussuunnitelma, ja yhteistyö poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa alkaa usein kuukausia etukäteen.
Riskitekijät, jotka nostavat miehitystä
Kokenut turvallisuussuunnittelija katsoo ensin yleisöä, vasta sitten sen määrää. Anniskelu on yksittäisistä tekijöistä merkittävin: se nostaa tarvetta tyypillisesti 30-50 prosenttia. Myöhäinen kellonaika, nuori yleisö, tunnettu kilpailuasetelma urheilussa ja aiemmat häiriöt samassa tapahtumassa vaikuttavat samaan suuntaan.
Tila ratkaisee myös. Yhden sisäänkäynnin halli on helpompi hallita kuin aitaamaton puistoalue, jossa jokainen kulkureitti tarvitsee oman valvontansa. Järjestyksenvalvojia tarvitaan lisäksi portteihin, lavan eteen, anniskelualueiden rajoille, ensiapupisteelle ja kiertäviksi partioiksi. Kun vuorot ylittävät 8-10 tuntia, tarvitaan tauottajat. Tämä unohtuu laskelmista yllättävän usein.
Tyypillinen tilanne: kunnan kesätapahtumaan odotetaan 1 500 kävijää, ja paikalla on illalla anniskelualue. Nyrkkisäännöllä tarve olisi 15 järjestyksenvalvojaa. Kun mukaan lasketaan kaksi porttia, anniskelualueen rajat, lavan edusta ja tauotus, todellinen tarve nousee 20-22 henkeen, ja poliisi hyväksyy suunnitelman yleensä juuri tällä perusteella.
Yleisimmät virheet mitoituksessa
Ensimmäinen virhe on lipunmyynnin käyttäminen ainoana mittarina. Ratkaiseva luku on samanaikainen yleisömäärä huippuhetkellä, ei koko päivän kävijämäärä. Toisaalta ilmaistapahtumissa yleisömäärä arvioidaan usein liian alakanttiin, koska porteilla ei lasketa ketään.
Toinen virhe on talkoolaisten pitäminen järjestyksenvalvojina ilman korttia. Keltaiset liivit eivät anna toimivaltaa. Järjestäjä saa käyttää omia talkoolaisiaan, mutta vain jos heillä on voimassa oleva järjestyksenvalvojakortti. Muuten he ovat järjestyksenpitäjiä ilman lain antamia valtuuksia.
Kolmas virhe on sopimuksen tekeminen liian myöhään. Kesäviikonloppuina järjestyksenvalvojista on pulaa Tampereella, Turussa ja pääkaupunkiseudulla, ja suurten festivaalien kanssa samana viikonloppuna paikallisen vartiointiliikkeen kapasiteetti voi olla jo varattu. Varaus 2-3 kuukautta etukäteen on turvallinen aikataulu.
Kustannukset ja käytännön järjestelyt
Vartiointiliikkeen järjestyksenvalvojan tuntihinta on tyypillisesti noin 30-45 € (alv 0 %), ja ilta-, yö- ja pyhälisät nostavat hintaa. Monella yrityksellä on 4 tunnin minimiveloitus. 20 järjestyksenvalvojan kahdeksan tunnin tapahtuma maksaa siis helposti 5 000-7 000 €.
Ammattilainen aloittaa suunnittelun kartasta. Jokainen piste merkitään, sille lasketaan vahvuus ja vuorot, ja vasta lopuksi lasketaan yhteen. Sama pohja käy suoraan osaksi tapahtuman turvallisuussuunnitelmaa, ja se helpottaa keskustelua poliisin kanssa.
Järjestyksenvalvojan toimivalta on rajattu. Hän voi tarkastaa, evätä pääsyn ja poistaa henkilön tapahtumasta sekä tarvittaessa ottaa kiinni verekseltään tavatun rikoksentekijän. Laajemmat valtuudet kuuluvat poliisille. Vakavissa tilanteissa, kuten väkivallan, tulipalon tai joukkopaon uhatessa, soitetaan aina hätänumeroon 112. Isojen tapahtumien viranomaisprosessia käsitellään tarkemmin artikkelissa suurten yleisötapahtumien lupa-asioista ja vastuista.
UKK
Onko järjestyksenvalvojien määrälle lakisääteinen minimi?
Ei ole. Järjestäjä esittää määrän yleisötilaisuusilmoituksessa, ja poliisi voi edellyttää lisäyksiä. Suhdeluku 1/100 on vakiintunut lähtötaso, mutta riskit muuttavat sitä kumpaankin suuntaan.
Voivatko yhdistyksen omat jäsenet toimia järjestyksenvalvojina?
Voivat, jos heillä on voimassa oleva järjestyksenvalvojakortti. Ilman korttia he voivat avustaa esimerkiksi opastuksessa ja lipuntarkastuksessa, mutta heillä ei ole järjestyksenvalvojan toimivaltaa.
Tarvitaanko kameravalvonnasta erillinen ilmoitus?
Tapahtuma-alueen kameravalvonta on henkilötietojen käsittelyä, ja siitä on kerrottava näkyvillä merkeillä. Ajantasaiset vaatimukset kannattaa tarkistaa Tietosuojavaltuutetun toimistosta.
Mitoitus ensin, sopimus heti perään
Järjestyksenvalvojien määrä lasketaan riskeistä ja tilasta, ei pelkästä kävijämäärästä. Aloita tasolla 1/100, lisää anniskelu, kellonaika, kulkureitit ja tauotus, ja vertaa tulosta siihen, mitä poliisi on samanlaisissa tapahtumissa aiemmin edellyttänyt. Kun luku on selvä, pyydä tarjoukset ajoissa ja varmista, että jokaisella järjestyksenvalvojalla on voimassa oleva kortti. Musiikkitapahtumiin liittyviä erityispiirteitä käsitellään lisää artikkelissa konserttien ja festivaalien järjestyksenvalvonnasta.